..haluaa että mä olisin jotain mitä en luonnostaan ole. Eli sanotaanko suoraan että hän halua että olisin domina hänelle..mä en ole edes varma että käytänkö mä tätä termiä edes oikeassa muotossa… mä en tiedä siitä asiasta mitään, tai no tiedän jotain, olen yrittänut tutkiskella mutta kokemus puuttuu kokonaan. Se kyllä kiinnostaa mua ja mä haluan kokeilla mutta kun mä olen aikaisemmin ajatellut/kuvitellut tästä niin minä olen ollut se alistuva puoli eikä se kuka alistaa. Mä en edes osaisi/uskaltaisi(luultavasti) tehää mitään sellaista, mistä hän nauttisi. Luulen että mä olisin liian ….vaisu? ..herkkä?…varovainen?.. en osaisi ajatella outside of the box..tai keksiä mitä kaikkea voisin tehä.
Ja pelkään, että hänellä ei ole kärsivyyttä/halua/kiinnostusta opettaa/kouluttaa mua sellaiseksi kun hän halua että olisin. Pelkään että hän kyllästyy mun kokemattomuuteen ja heittää mut taas sivuun. Mutta se mies kiehtoo mua, haluan päästä mukaan hänen leikkeihin
Erostani aviomieheeni on mennyt jo..mitä 4vuottako? Ei siinä mitään, en kaipaa häntä tai mitään muitakaan tunteita häntä kohtaan ole. Periaatteessa olen valmis jatkamaan elämäni jonkun uuden ja ihanan miehen kanssa mutta… sitä miestä ei ole…vai onko?
No mulla kyllä pyöri muutama mies jossain taustalla mutta en oikein tiedä, onko heistä kukaan se, ketä mä etsin ja odotan. Tai siis, mä niinkun tiedäisin että mitä mä haluan mutta viimeaikoina olen alkanut kysenalaista sitä kaikkea. Onko hän kuitenkaan se ketä mä haluan? Vai haluanko sittenkin jotain ihan muuta?
Tosi pitkään, tarkemmin sanottuna jo 13vuotta, olen unelmoinut ja ollut rakastunut yhteen heistä. Tapasimme keikalla. Muistan siitä hetkestä kaiken- miten meidän katset kohtasivat ensimmäisen kerran kun hän seisoi minusta vasemmalla puolella. Pitkä ja komea! Ei minuun ollut aikaisemmin kukaan niin hyvännäköinen kiinnittänyt mitään erikoisempaa huomiota. Vielä muutama vilkaisu, hymy. Uudestaan katsoessa hän ei ollut enää siinä… oliko siinä nyt kaikki? Pettymys, paniikki..ei siinä voinut olla kaikki! Eiiii!! Missä hän on? Missä hän on? Vilkuilen ympärilleni, ei missään…Nouuu…!!! Pettyneenä katson esiintyjä, illan vika bändi. Musa on kyllä pikkasen mukaansatempaiseva ja pakko siinä sit liikkua sen mukaan.
Hän on takaisin!! Tällä kertaa hän seisoo minusta oikealla puolella ja siemaisee pullosta kaljaa. Hän katso mua! Hymyilen, koska olen niin iloinen että hän on takaisin ja selvästi kiinnostunut Minusta! Katseemme kohtaavat useamman kerran. On mahdoton olla hymyilemättä.
Jutelimme hetken, hän pyysi sähköpostini osoitetta ja päivän-parin päästä siellä oli viesti häneltä. En maltanut pysyä nahoissani, olin niin onnellinen. Ja siitä se lähti – ystävyytemme alku. Koska asuttiin niin kaukaana toisistamme ei siitä tullut mitään sen enempään vaikka kummatkin tykättiin toisistamme tosi paljon. Ainahan yritin keksiä jotain syitä että oltais tavattu mutta ei se ihan niin helposti mennyt. Kerran, kaks vuodessa nähtiin ja joka kerta siinä oli sitä kipinä ja vetoa toiseen mutta ei suukkoja pidemmälle menty koskaan. Ja niin ne vuodet ovat menneet, kerran on yks ja sitten toinen parisuhteessa (tai molemmat) ja ajoitus on aina väärä mutta kumpaankin kuitenkin näköjään vieläkin kiinnostaa. Nyt kun ollaan kummatkin oltu sinkkuja samanaikaisesti ja etäisyys ei ole enään mikä ongelma niin siltikään ei ole tapahtunut mitään. Ymmärrän että hän erosi pitkäaikaisesta tyttöystävästä ja tarvii aikaa ollakseen yksin eikä heti ryntää seuraavaan suhteeseen. Kunnioitan sitä. Mutta sitten kuitenkin mietin että olenko mä hänelle vaan niin kun joku ns back up tyttö? Koska ollaan kuitenkin tunnettu niin pitkään ja ei ole mitään sen enempää tapahtunut..hän on kyllä sanonut mulle vaikka mitä (kuten että pelkää menettävänsä minut jos meidän juttu ei toimiskaan tai että mun lapsi olisi voinut olla hänen, tai… niin monia asioita) ja uskon että hän myös tarkoittaa sitä kaikkea (tunnen hänet omasta mielestäni aika hyvin. Hän on tosi kiltti ja tulee kaikien kanssa hyvin toimeen, rehellinen).
Moni kaverini on sanonnut mulle, että: ”Unohta hänet!” No mä olen yrittänyt mutta se ei ole helppo, välillä on mennyt vaikkapa 6kk tai enemmän kun ei olla puhuttu tai yhteyksissä mutta sitten kun taas nähään niin kaikki tunteet on takaisin ja mitään ei ole muuttunut. Mutta silloin kun iske taas masennus tai epätoivo häneen suhteen olen yrittänyt löytää jotain muuta ajateltava ja mikä olisi parempaa kun joku toinen. Olen tutustunut moneen mielenkiintoiseen mieheen ja yhen kanssa menin jopa naimisiin mutta sitten kävi ilmi että hän ei ollutkaan niin ihana mies mitä luulin hänen olevansa ja jouduin kokemaan kaikenlaista ikävää. Se on tosiaan ohi ja unohtettu niin hyvin kun vaan pystyn.
Onneksi mul on vielä pari miestä elämässäni. Tai ei siis mitenkään aktiivisesti että tapailisin monta miestä samanaikaisesti vaan enemmänki niin että mulla on back uppina pari miestä ketä voisi nähä ja ehkä tapailla jos siltä tuntuu. Mutta se ei ole mitenkään niin että mä käyttäisin heitä hyväksi tai jotain. Enkä tarkoita että käyn ja panen kaikkia vuorotelleen! Ei! Jos tapailen yhtä miestä niin sitten vaan sitä yhtä enkä menee viikonlopuks toisen luo.
Niin, sitten siinä on yksi toinen mies keneen tutustuin kun olin vielä naimisissa ja se oli ihan platoonista. Hänestä tuli mulle hyvä ystävä eikä siinä ollut mitään fyysistä tai lupauksia että jättäisin mieheni hänen takia. Ei. Mutta kyllä mä rakastuin häneen, oli kiva että jossain on joku mies kuka välittää musta ja hänen kanssa oli hyvä jutella mistä vaan. Nähtiin kerran (ehkä vuoden sen jälkeen kun oltiin tutustuttu) mutta jotenkin oli syyllinen olo ja ei oikein tuntunut hyvältä. Ja tosiaan nähtiin kaupungilla ja käytiin syömässä ei ollut siinäkään mitään fyysistä kontaktia, ok, sain suukon.. mutta syyllisyys tuntui ihan kauhealta koska olinhan kuitenkin naimisissa. Mieheni oli ylipäätä hyvin mustasukkainen tästä miehestä vaikka tosiaan en olisi ryhtynyt mihinkään toimipiteisiin, tykkäsin vaan siitä että mulla oli joku kenen kanssa jutella. (Mieheni oli narsisistinen ja mustasukksinen ja tykkääs alkoholista vähän liikaa, kävi viikinloppuisin ulkona kun minä olin pienen lapsen kanssa kotona) No mutta yhteenpito tähän mieheen piti loppua että mun elämä olisi yhtään siedättävä, koska uhkaukset ja kaikki se draama oli muutenkin tarpeeksi raskasta. Meni vuosia kun en tiennyt tästä miehestä mitään. Ja tosiaan siinä välissä erosin miehestänikin kun hän löysi uuden tyttöystävän. Tai se oli yhteinen päätös, ilmapiiri oli kotona jo pitkään(vuosia) ollut niin kireä eikä kenelläkään ollut hyvä olla.
Sitten kun olin ihan tyytyväinen siihen että olen yksin ja halutessa voin flirtailla kenen kanssa haluan ja tehä mitä haluan enkä tuntenut tarvetta olla jonkun kanssa tuli tä sama mies kuvioihin takas. Se ketä olin kerran nähnyt ja tuntenut hirveätä syyllisyyttä vaikka periaatteessa siihen ei ollut syytä, koska se ei ollut mitään pettämistä. Kaksi ystävää tapasivat ja kävivät syömässä.That’s it! Ainakin mun näkökulmasta. No mutta, me nähtiin taas ja se itseasiassa tuntui hyvältä ja tykkäsin hänestä vieläkin. No me sit tapailtiin vähään aikaa(3-4kk ja hän oli se osapuoli kuka ehtotteli tapaamisia ja pyysi mua tyttöystäväksi) kunnes hän sanoi että ei pystyykään siihen koska sen erosta tyttöystävään on mennyt liian vähään aika ja hän ei halua minusta laastaria. No siinä ajassa mä olin jo tietysti ehtinyt rakastua häneen, oli sitä vähän vaikea kuulla mutta ymmärsin että hän tarvitsee aikaa olla itsekseen ja sitten kaikki on taas hyvin koska mä oon se ainoa ja oikea hänelle (muka). Ei siinä mitään, tottakai…ole itseksesi ja mieti kaikkea, mä odotan rakas. Ei nähty vähään aikaa mutta kuitenkin puhuttiin melkein päivitäin. Viime kerrasta kun oltiin yötä yhessä oli mennyt jo kuukaus, kaks, kolme. Mä olin jo sekoamispisteessä, ei siitä ettei oltu harrastettu seksia kuukausiin vaan siitä että mitään konkreettista vastausta häneltä ei tullut. Hän vaan sanoi että kaikki on hyvin ja ei mitään muuta. Kun kysyin että mitä se tarkoittaa, ollaanko vielä yhessä vai mitä täällä tapahtuu oli vastaus vaan että:”Tee mitä haluat, en pidä sua kiinni!” Oli se aika tylyä ja rankkaa mulle, vähään sen jälkeen päätin että en sit puhu hänen kanssa ollenkaan kun joka kerta se tuntui niin vaikealta, jokainen vastaus oli pakotettu hänestä ulos.
Silloin siinä loppupuolella menin yhelle keikalle missä tiesin olevan sen toisen mieheen ketä olin tuntenut ikuisuuden. Siinä hän oli ja myöskin hänen tyttöystävä keneen olin jo vuosien aikana tutustunut. Olin siellä yksin, tä mun ihastus/hyvä ystävä aina välillä kävi mun ka juttelee ja sit oli taas oman naisen luona. Jonkun esintyjän aikana seisoin siinä heidän kaveriporukan viereessä ja hän oli mun viereessä. Yhtäkkiä tunsin hänen tarttuvaan mua kätestä ja piti siitä vaan kiinni, katsoin häntä vähän niin kun ihmeissä ja hän siinä vaan muina miehinä seurasi lavalla tapahtuvaa. Olin ihmeissa ja paniikissa ja yllätynyt ja vaikka mitä mutta siinä hän vaan seisoi ja piti mua kätestä, jonkun ajan päästä kyllä irrotti otteensä. Hän oli muutenkin sinä iltana jotenkin hyvin leikkisä. Ei ihan sellainen mitä hän normisti on. Kun keikka loppui meniin sanoo että mä lähen kotiin ja heippa mutta hän pyysi mua jäämään ja että hänen tyttöystävä on just lähdössä. Jäin. En pystyy sanomaan hänelle ei. Istuskelim jossain pöytässä joku ihan random tyyppi kuka oli myös keikan aikana mulle jotain jutellut mutta en oikein saanut mitään selvä koska musa oli kovaa ja en jaksanut kokoajan kolme kertaa peräkkäin kysyä että :”Mitä?” No anyway, hän tuli taas juttelee, ihan sitä perus että :” Oletko täällää yksin? jne” Sanoin että en ollut yksin ja toi mun mies ihan kohta tulee, samalla tuijotaen sitä mun pitkä ja komea ihastustani kun hän oli tyttöystävänsä luona kuka teki lähtöä. Heidän välillä ei ollut mitään erillistä menossa, ei edes suukkoa kun nainen käveli kaverin kanssa pois. Mutta mä sain suukon kun hän tuli luokseni, missä se yksi vieläkin yritti iskeä muhun. No toi yks sitten jätti mut rauhaan ja lähti. Juteltiin siinä valomerkkiin asti ja sitten hän lähti kaverinsa kanssa kanssa omaan kotiin ja mä menin omaan kotiin.
Ihastuksellani on vaikea kun tyttöystävän kanssa kaikki ei oikein ole hyvin. Sanoin että heidän täytyy puhua muuten asiat ei muutu mihinkään suuntaan. Ennen kaikkea hän on mun ystävä ja mä haluan että hänellä on kaikki hyvin ja olisi onnellinen. Ja jos hän olisi onnellinen jonkun toisen kun minun kanssa niin hyvä niin. Olen iloinen jos hän on onnellinen, en yritä mitenkään sabotoita hänen onnellisuutta. Olen tukena jos hän sitä tarvii. No mutta ei kovin pitkään siitä hän ilmoitti että he päättivät erota ja se tyttöystävä muuttaa pois. Se oli hänelle jopa rankempi mitä oli aluksi kuvitellut. Siitä on nyt kulunut melkein vuosi. Hän voi jo paremmin, ei ole niin rikki enään. Ollaan nähty muutamia kertoja siinä ajassa mutta vieläkään emme ole eteneet mihinkään, kerran melkein harrastettiin seksiä mutta mä en halunut että se tapahtuis niin hän ei ollut parhaassa kunnossa. Jos on jo niin pitkään odotellut niin kyllä jaksaa odottaa sitä oikeata hetkeä vielä vähään. Niin kun sanotaan hyvää kannattaa odottaa.
No mutta että niitä miehiäei olisi liian vähän kerron vielä kahesta. Yhen heistä tapasin joku puolitoista vuotta sitten ja kävi ilmi että asutaan aika lähekkäin ja hän olisi halunut että olisin mennyt yöksi sinne mutta jatkoin bussilla matka ja nukuin yön yksin omassa sänkyssäni. Tavattiin viikon päästä uudestaan ja hän sai tahtonsa läpi ja harrastettiin seksiä, mulla olikin viime kerrasta vierähtänyt taas tovi. Hän oli hyvä! Ja hän on myöskin tosi hyvän näköinen joten sekään ollut haittaaksi. Mutta hän on mua nuorempi ja sen verran että en voisi kuvitella seurustelevani hänen kanssa mutta boytoy titteli sopisi hyvin.
Mun varmaan pitäisi jutella hänen kanssa vielä koska, viime aikoina olen huomannut että mua panettaa koko ajan. Johtuu varmaankin siitä että en ole käyttänyt e-pillereitä vuodeen kun ei ole ollut tarvetta, vaikka miehiä elämässäni on mutta mitään actionia ei tapahtuu. Anyway, jotenkin me tämän boytoyn kanssa alettiin juttelee jonkun tauon jälkeen ja päätyin tietysti hänen luo taas. Ja oli hyvä, taas. Haluaisin lisää mutta hän kai pelkää että haluan jotain enemmän kun pelkkää seksiä, eli täytyy puhua keskenäämme. Hän on kyllä hyvän näköinen ja ihana. Katotaan miten käy. Viimeksi olin minä se kuka kysyi että voinko mennä käymään. Nyt on hänen vuoro, toivottavadti en joutuu odottaa liian pitkään. Sanoin hänelle viimekd että olis kivempi jos nähtäis useammin kun kerran vuodessa. Mutta nyt ei ole tosiaan pariin viikkoon kuulunut ja alan olla kärsimätön ja mua panettaa..
Sitten on pakko kertoa yhestä miehestä vielä. Sen kanssa ei ole enään mitään mutta mua jäi vaivaamaan että se loppui melkein ennen kun pääsi edes vauhtiin. Eli tämän pitkän ja komean miehen tapasin alkukesästä, jän pyysi mua yöksi sen luo mutta en mennyt ja heti seuraavana päivänä halusi tavata. Tavattiin. Hengailtiin. Päätyttiin hänen luo. Hän nuoli ja kiusotteli mua mutta sen pidemmälle ei menty. Menin kotiin.
Tosi kiva mies, kaikki muut miehet on unohtettu. Tosiaan hän on ihanan pitkä, vaikka mulla olisi 12cm korot alla niin hän on silti mua pitempi. Hänellä on parta, ei koko naama peittävä vaan sellainen kunnon kokoinen ”vuohenparta” ja siitä on ihana otta kiinni ja vetää häntä suutelee mua. Hän on mua vanhempi ehkä joku maksimissaan 10vuotta, en tiedä, en koskaan kysynyt häneen ikäänsä. Tykkäsin hänestä tosi paljon, kävi ilmi että hän on just sopivalla tavalla pervo. Koskaan ei voinut tietää mitä hän keksii seuraavaksi ja mitä fantasioita hänelä on ja mitä leikkejä hän haluaisi leikkiä. Vähän kun olisi tapanut oikean elämän ”Fifty Shafes Of Grey”n päähenkilön Christian Greyn. Voi se oli ihana! Käytiin muutamia kertoja ulkona syömässä ja kävin hänen luona, hän laittoi ruokaa. Energia mitä hänestä hehkui oli sellainen rauhallinen ja hänen kanssa oli tosi hyvä olla, ei ollut koko ajan sellaista tarvetta että pakko puhua tai tehä jotain. Mutta se ei kuitenkaan ollut ihan se mitä hän haki. Olin kuulemma nätti ja hyvä suutelee mutta liian passiivinen hänelle. No mutta kun mä olen aluks uusien ihmisten kanssa sellainen että en päästä kaikkia heti lähelleni ja en kärsi puheripulista. Jos hän vaan olisi ollut kärsivällisempi mun kanssa ja oppinut tuntemaan mua. Olisin niin halunnut olla pidempään osa hänen kieruotunutta maailmaa koska se tuntuu sellaiselta mitä haluaisin kokeilla. Ei kukaan muu noista edellämainituista miehistä ole lähellekään tätä. Ehkä sen boytoyn voisi saata jotenkin kokeilemaan näitä juttuja mutta hän ei olisi kuitenkaan hän. Mua harmittaa niin paljon, mä olisin avautunut enemmän ja ollut aktiivisempi, tyklään tehä spontaanisti asioita. No mutta ehkä joku ilta me törmätään jossain keikalla ja hän on kuitenkin ajatellut mua ja halua nähä mitä meistä voisi tulla.
Tai sitten mies nro1 on valmiis sitoutumaan muhun tai ainakin antaa meille mahdollisuuten. Tai jos mä lämpenisin uudestaan miehelle nro2.
Tai ehkä mä tapaan jonkun ihan uuden, kuka valloittaa mun masilman. En tiedä… mutta nyt sit vaan olen ja katon mitä uusi vuosi tuo tullessaan, kerron sitten lisää jos jotain tapahtuu
Avainsanat: miehet, rakkaus, sinkku elämä
Eikö susta välillä tuntuu että on pakko saada purkaa kaikkea sitä, mitä pääsi sisällä tapahtuu ja liikkuu? Mul ainakin välillä tuntuu siltä.
Tämä on ehkä enemmänkin sellainen päiväkirja kun blogi(en mä nyt ole ihan varma,että mikä se ero niissä on mutta jotenkin vaan tuntuu että blogi olisi ehkä jotain vähän muuta, en tiedä. Joku fiksumpi voi valaistaa jos tuntuu siltä…mutta toisaalta, enpä usko että tätä tulee lukemaan kovinkaan moni. Mutta ei se haittaa, tämä on enemmänki mun oman mielenrauhan saamiseksi), enkä varmaan tulee kirjoitelee tänne joka päivä… saa nähä.
Itsestäni voisin ehkä sanoa sen verran että olen 30jotain naishenkilö, eronnut, töitä teen asiakaspalvelu alalla ja viihtyyn ihan hyvin siellä enkä vihaa mun työtä. Mul on 10v lapsi. Sinkku. Introvertti. Kärsin jonkinnäköisestä dysleksiasta ja se saa selittää kielioppi virheitä, mitä täältä sit löytyy ehkä enemmän kun laki salli.
Ajattelin että jos kirjoittelisin sitten tänne vähän kaikenlaista, mitä elämässäni tapahtuu ja samalla tutkiskelisin että, kuka mä sit oikeasti olen ja mitä mä haluan ja..ja.. ja.
Jos joku oikeasti jaksaa lukea niitä mun höpötyksiä täällä niin tottakai saa kommentoita 🙂
Ensi kertaan! Mun täytyy vielä mennä töihinkin tänään. 🙂
